Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Subscribe RSS

 Kaksi on joukosta poissa
27.12.2015 13:44

Meille niin rakas Killi poistui yllättäen joukostamme 8-vuoden ikäisenä. Killin munuaiset pettivät eikä aloitettu hoito tehonnut, joten jäljelle jäi vain yksi ratkaisu. Killi nukkui pois 5.7.2015.

Kaipaus ja ikävä on edelleen kovin suuri. Killi oli suuri persoona ja erittäin sosiaalinen tapaus kissaksi. Se rakasti rapsutuksia ja kotiin saapuessa se oli aina ovella vastassa ja kotoa lähtiessä hyvästelemässä, olipa tulija kuka tahansa. Killi sai elää hyvän elämän kanssamme mutta olisin toivonut yhteiselomme jatkuvan hieman pidempään.

Munuaissairaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun näkyvät oireet alkoivat oli munuaisista tuhoutunut jo suurin osa, kuten taudinkuvaan kuuluu. Tauti eteni nopeasti eikä Killin tarvinut kärsiä kauaa. Vielä viimeisinä päivinäänkin Killi halusi olla tapahtumien keskellä, meidän kanssamme vaikka siitä näki, että se ei ollut enää entisensä. Viimeiselle matkalle lähtiessämme Killi oli jo todella väsynyt ja tiesin, että ratkaisu oli oikea vaikkakin raskas. Yhtään enempää se ei olisi jaksanut.

Joulukuun 18.pvä oli Janen vuoro lähteä. Jane eli pitkän ja hyvän elämän ja se sai jo jatkoajan lähes vuosi sitten todetun hermostorappeuman ja nieluhalvauksen myötä. Kesä oli vielä hyvää aikaa, sillä se oli onneksemme hyvin viileä. Reilussa kuukaudessa hermostorappeuma alkoi kuitenkin näyttää etenemisen merkkejä rajummin. Kävely muuttui hitaaksi köpöttelyksi. Muutaman päivän kipulääkekuurilla saatiin kävely jotakuinkin normaaliksi ja häntä heilumaan mutta vain muutamaksi päiväksi. Toisen takajalan hidastunut liike antoi kuitenkin selvät merkit hermostorappeuman etenemisestä. Takapää lähti jo selvään laskuun. Sisäsiisteys katosi, sillä dementian myötä Jane saattoi unohtaa tehdä tarpeensa pihalle. Kuulo oli mennyt ja näkö oli erittäin huono. Myös hoitotoimenpiteiden tekeminen oli erittäin haastavaa, Janen levottoman vaeltelun vuoksi. Kyljelleen en halunnut sitä enää laittaa sillä silloin sitä joko sattui johonkin tai se oli dementian vuoksi unohtanut mitä se tarkoitti. Se vain läähätti paniikissa. Halusin päästää Janen pois vielä kun sen omat jalat kantavat. En halunnut muistaa Janea sairaana ja kipeänä vaan halusin muistaa Janen omana, ihanana itsenään: rautarouvana, lauman kiistattomana johtajana, kuningattarena talossa, loppuun saakka. <3

 


( Päivitetty: 27.12.2015 14:59 )

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Sairastupa
03.02.2015 08:53

Elokuun päivityksen jälkeen onkin tapahtunut vaikka ja mitä, valitettavasti kovin negatiivis painotteisesti. =(

Jaakko sairastui yllättäen AIHA:an ja tämän sairauden kanssa kamppaillaan vielä tänäkin päivänä. Jaakon AIHA:sta on tulossa erillinen blogi, kunhan ehdin ja jaksan sen tehdä. Linkitän sen sitten tännekin.

AIHA:n lisäksi Jaakko alkoi ontua oikeaa takajalkaa. Jalka kuvattiin ja tutkittiin läpikotaisin ja hierottiin myös. Lihasvammasta ei ollut kyse. Ainoa oire oli turvonnut ja rosoinen akillesjänne. Kun jalka saatiin suht hyvään tilanteeseen, ei jatkuvaa ontumista, tuli riesaksemme virtsatietulehdus, joka todennäköisesti johtuu Jaakon alhaisesta vastustuskyvystä, jota on heikentänyt pitkä ja kova kortisonikuuri. Tuo tulehdus on toistaiseksi saatu lähes kuriin antibiooteilla ja nyt Jaakolla on estolääkityksenä antibioottikuuri, jotta tulehdus ei uusisi. Mutta tosiaan näistä Jaakon jutuista selvemmin sitten siinä AIHA-blogissa.

Jaakon sairastamisen ohella kissallamme on todettu osteoporoosi ja nivelrikko eturaajoissa. Nuo edellä mainitut ilmenivät vaisuutena ja todella vaikeasti havaittavissa olevasta nilkuttamisesta/ontumisesta. Näkyvin merkki oli muutaman kerran leikin tiimellyksessä tullut kipukohtaus, jossa kissan toimintakyky loppui, se kyyristyi makuuasentoon ja tuijotti silmät lautasen kokoisina lasittuneella katseella ja kuolasi. Eläinlääkäri arveli ensin oireiden johtuvan karvapalloista, koska kohtaus oli lyhyt (alle 30s) ja ilmeni vain leikkiessä, eikä aina silloinkaan. Lopulta tarkemmat tutkimukset paljastivat osteoporoosin ja nivelrikon molemmissa raajoissa. Sairaudet olivat kuitenkin jo edenneet pidemmälle oikeassa eturaajassa ja sitä kissa arist selkeästi taivuteltaessa. Kissa voi kuitenkin olosuhteisiin nähden vallan mainiosti eikä nuo yllämainitut sairaudet ole vaivanneet sitä Metacam-kuurin jälkeen. Lisäksi se saa ravintolisänä Vitalcat premiumia.

Jane on vanhentunut paljon. Täyttäähän se toukokuussa jo kunnioitettavat 15-vuotta. Se sairasti yhden rajun korvatulehduksen loppu vuodesta. Tulehdus oli niin raju, että muutaman päivän ajan sillä heitti tasapaino ihan kunnolla. Onneksi tuosta tulehduksesta päästiin kuitenkin eroon ja tällä hetkellä Janekin voi vanhuuden höperyttään lukuunottamatta hyvin. Se on ollut minulla mukana lyhyillä lenkeilläkin ja piristyy niistä kyllä valtavasti. Välillä mummo painaa menemään niin tolkuttomalla vauhdilla, että pitää aivan toppuutella, jotta se jaksaa lenkkeillä myös takaisinpäin. =D

Alf:kin on päässyt sairaslistalle, kun se yllättäen uuden vuoden aattona alkoi ontua vasenta etujalkaa. Tai oikeastaan se oli täysin kolmijalkainen ja varasi vain hyvin vähän kipeälle jalalle. Se aristi ulointa varvasluuta, hellästi painaessa ja tassu oli huomattavan kuuma mutta ei kuitenkaan turvonnut. Ensimmäinen epäilys oli, että anturaan on mennyt lasinsiru, koska linkosin edeltävänä päivänä lasikulhon lattialle. Mitään ulkoisia merkkejä ei kuitenkaan lasinsirusta ollut mutta valon osuessa tietyssä kulmassa anturaan niin saattoi nähdä ulomman varpaan anturassa syvällä jotain kimaltelevan. Oliko se sitten lasinsiru vai jotain muuta, jäi arvoitukseksi. Joka tapauksessa kävimme tutkimuksissa Oulun Eläinklinikalla, koska ontuminen ei 5pvän levosta huolimatta ottanut parantuakseen. 

Eläinlääkärissä jalkaa taivuteltiin ja kokeiltiin saada kipureaktiota aikaan. Alf oli kuin ei mitään. Eläinlääkärissä ainoa oire oli jalan lievä keventäminen. Jalka kuvattiin ja samalla otettiin minun pyynnöstä kuvat myös selästä sekä takaraajoista. Nämä siksi, että olen ruukannut kuvauttaa koirat virallisen kuvausiän lisäksi vähän myöhemmin uudelleen (noin 5-6-vuotiaana) nähdäkseni, että koiran luusto on terve ja kestää harrastamisen. Ja nythän se tuli tässä samalla nukutuksella ja Alfhan täyttää kesällä komiat 5-vuotta. Ja eihän sieltä sitten mitään selittävää syytä löytynyt ontumalle. Eläinlääkäri meinasi että syy olisi lihasperäistä. Metacamia kuuri ja lepoa. Noilla eväin tämä mystinen ontuminen selätettiin sekä tietysti kunnon lihashieronnalla.

Alf ei ollut levosta kovin mielissään ja olikin lähdössä lentoon joka ikisellä remmipissatuslenkillä. Tässä näkyy erittäin hyvin serkkupoikien, Jaakon ja Alf:n, ero. Jaakko on ollut tosi vähällä lenkityksellä sairastumisestaaan saakka, pieniä lenkkejä vain useasti päivässä. Jaakko on ottanut asian hyvin lungisti, ei hötkyilyä eikä piruuksien tekoa. Alf oli remmilenkkilevossa 6 päivää ja jo vain oli koira räjähdyspisteessä ja lakoamassa joka ilmansuuntaan yhtäaikaa, vain tuli puuttui takapuolen moottorista.  =D 

Tässäpä näitä sairastupakuulumisia. Kuullaan lisää Jaakon AIHA blogin tiimoilta jossain vaiheessa kevään aikana.

 


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Melkein vuosi...
18.08.2014 10:09

Melkein vuosi on vierähtänyt viime päivityksestä ja päivitykset ovat keskittyneet lähinnä fb:n puolelle. Ehkä tämäkin blogi herää vielä henkiin, kunhan saadaan opinnot päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä. Mitään en voi kuitenkaan varmaksi luvata. =)


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Joulu on jo ovella...
26.11.2013 00:37

...hui kauhistus kuinka aika menee nopeaan! Mutta ollaan me täällä vielä vaikka päivittäminen onkin jäänyt todella vähiin. =)

Aiotuista kisasuunnitelmista vain Piteå jäi pois, sillä sehän sattui isänpäivälle ja eihän sitä nyt silloin tohtinut kisaamassa olla kun oli meidän perheessä ensimmäinen sellainen laatuaan. Oulussa käytiin viime viikonloppuna 23. pvä. Sieltä saatiin Alfin kanssa tuloksiksi hyl, hyl ja 0, sij. 1.

Ensimmäisenä ollut hyppyrata ei ollut mielestäni vaikea mutta jotenkin ihmeellisesti onnistuin sössimään keppisyötön pitämällä koiraa liian kauan kiinni, jolloin se ajautui ensimmäisen kepin väärälle puolelle. No ei siinä vielä mitään mutta kun kutsuin koiraa takaisin kepeiltä, heilautin kättä vahingossa reilusti taaksepäin ja Alf viisaana pikkukoirana ymmärsi käskyn suorittaa minun takana ollut putki, hakemalla hienosti ja itsenäisesti pimeän pään putkesta. =D Voe räkä!

Toisena ollut agilityrata alkoi jo vähän heikosti, kun pikkumopo ei nyt tällä kertaa olisi millään tahtonut istua lähdössä. Siinä sitten meni hetki neuvotellessa ja jäihän se sinne lopulta mutta nämä tällaiset ei kyllä koskaan tiedä oikein hyvää. Ja niinhän siinä kävi että ensin tuli kielto hypylle, joka oli kyllä täysin oma töppi mutta puomilla Alf pääsi yllättämään eikä tällä kertaa pysähtynytkään alastuloon vaan juoksi läpi. No siitäpä jatkettiin koska puuttumaan jäi vain pysähdys (oli muuten melko täydellinen juoksukontakti mutta meillähän ei sellaisia harjoiteta), kun tuli A:n vuoro ja homman nimi oli tyyliä sama kuin puomilla niin otin ja palautin pikkuherran ruotuun eli otimma A:n uusiksi kunnon pysäytyksellä ja sen jälkeen juostiin ulos radalta. 

Viimeiselle radalle lähdettiin sitten vähän kontakteja varmistellen. Ensimmäisenä ollut A sujui hyvin ja pysähdys oli oikein mallikas. Siitä jatkettiin muutamien esteiden kautta puomille jonka Alf kyllä taas vähän luisui mutta tällä kertaa kuitenkin pieni pysäys maassa (ja jälleen oli hieno juoksukontakti persus puomin loppupäätä viistäen, jos ei sitä pientä pysähdystä siellä maassa oteta huomioon). Hienon tästä puomin suorituksesta teki se että olin ottamassa koiraa vastaan puomista viistosti taaksepäin olevalla hypyllä ja Alf siis suoritti puomin täysin yksin, lähes täydellisesti.  No sieltä puomilta sitten sen hypyn kautta kepeille ja muutamat hypyt sekä parit putket ja oltiin maalissa, ykkösinä, nollalla! Jeeee! Se oli sitten 6:s nolla (ja neljäs voitto sellainen) mutta valitettavasti se tupla jäi vielä uupumaan, mutta onpahan sitten kesällä mistä valita Sm- ja karsinta -nollat. ;) 

Kaiken kaikkiaan jäi kyllä hyvä mieli kisoista vaikka tupla jäikin nyt vielä saamatta. Hyvää tässä oli ennenkaikkea se että minä muistin kaikki kolme rataa. Viimeisen 8kk:n aikana kertyneet "pienet" univajeet hieman verottavat... Ja vaikka kisat alkoivat lähes 1,5h myöhässä tuomarin lennon viivästyttyä, pystyin silti kasaamaan itseni tuolle viimeiselle radalle. Kesällä tahtoi turnauskestävyys olla väliin vähän koetuksella ja etenkin viimeiselle radalle lähteminen tuntui vähän tervanjuonnilta. Olisiko tässä sitten pieni kisataukokin tehnyt ihan hyvää...sekä tietysti ne paremmin nukutut yöt.

Joulukuussa suunnataan sitten vuoden viimeisiin kisoihin Haukiputaalle. Katsotaan mitä sieltä tuleman pitää. Sen ainakin tiedän että taidanpa ottaa ja kaivaa kaapin perukoilta Alfin vanhan kontaktiharjoitusalustan ja vähän muistutella poikaselle mikä se "paina" käskyn perimmäinen tarkoitus olikaan. 

Päästiin kuin päästiinkin syksyllä käyttämään Alf:kin metsällä. Valitettavasti ajoitus oli vain äärettömän huono sillä linnut olivat todella arkoina ja karkkosivat jo kaukaa. =( Yksi koppelo lensi minun ja avokin välistä parihaun aikana. Olin erheessä ajautunut liikaa vasemmalle ja väli oli päässyt kasvamaan liian suureksi. No eihän sitä voinut pudottaa kun muuten olisi tullut muutakin paistia kuin lintupaistia. Näimme myös kaksi äärettömän suurta metsoa lennossa hakkuuaukean yli mutta nekin lensivät niin kaukana että ei ollut mitään toivoa niitä pudottaa. Toista metsoa yritimme lähteä paikallistamaan läheisestä metsästä kun näimme sen pudottavan korkeutta mutta metsä oli niin tiheää ettei siellä eteneminen saatika ampuminen olisi onnistunut. Mutta tästäkin reissusta jäi hyvät fiilikset, sillä Alf oli ensi kertaa mukana pitkillä hakuerillä. Pikkumopo jaksoi tehdä hyvin töitä ja työskenteli hiljaa vaikka olisin voinut vannoa että toiselle erälle lähdettäessä se kuumuisi ja aloittaisi äänen päästämisen. Tästä on hyvä jatkaa metsämiehen uraa.

Sattuipa tuolla metsällä semmoinenkin hassu juttu että kun Jaakko on nyt muutamina vuosina ollut ja käynyt avokin kanssa metsällä, niin eihän se minua enää parikseen metsälle edes huoli, ainakaan silloin kun avokki on mukana. Olin fiilistellyt edellisenä iltana että onpa ihanaa päästä taas pitkästä aikaa Jaakonkin ohjaksiin metsälle. Vielä mitä! Kun otin koiralta hihnan pois ja yritin sitä ohjata niin eihän siitä mitään tullut kun se tuijotteli ja odotti käskyjä koko ajan vain avokilta vaikka minä pönötin käskemässä siinä vieressä. =D Hetken siinä sekoiltuamme ojensin kauniisti Jaakon remmin avokille ja annoin herran viedä. Olipa tästäkin sitten se hyöty että saatoimme ottaa hakua kahden koiran voimin parina. Tästäkin on hyvä jatkaa.


( Päivitetty: 26.11.2013 01:25 )

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Meno senkus jatkuu...
18.09.2013 10:03

Hurja meno senkun jatkuu. Nyt kasassa on jo viisi nollaa, joista voittoja kolme, kaksi sertiä. Kaikki agilityradoilta.

Viimeiset kaksi nollaa tulivat peräkkäisiltä kisaviikonlopuilta. Ensin Torniossa yksi 0 jolla sijoitus 3 ja sitten Haukiputaalta 0, jolla sijoitus 1 sekä toinen sert-a, mikä tarkoittaa sitä että seuraava ja se viimeinen voidaan ottaa vastaan 4. tai 5.8.

Tornion kisoissa ohjaaja nukkui  kaksi ensimmäistä starttia ja heräsi vasta siihen kolmanteen josta se nolla saatiin hienolla suorituksella. Sata herätystä yössä tuttinsa kadottaneen puolivuotiaan kanssa sekä aikainen aamuherätys ei välttämättä ole se paras yhdistelmä. Ei vaikka joisit litran kahvia ja kaataisit kylmää vettä niskaan ennen suoritusta. Mutta tyytyväinen täytyy olla että helteisessä säässä sain itseni koottua tuohon viimeiseen starttiin. Vaikka kaksi muuta starttia meni hylyille niin lähdöt onnistui tosi hyvin, Alf jäi istumaan yhdellä käskyllä ja odotteli paikallaan, kuten aina, suullista lähtölupaa. Myös kontaktit onnistuivat tosi hyvin molemmilla agiradoilla. Makein kontakti onnistuminen oli kuitenkin viimeisen radan itsenäinen puomin suoritus täydellisesti vaikka jäin ns. puomin taakse ottamaan hypyn taakse koiran vastaan. Alf eteni hienosti "paina" käskyllä puomin loppuun saakka  vauhdilla ja teki täydellisen pysähdyksen ja lähti vasta vapautus -käskyn kuultuaan liikkeelle.  Kokonaisuutena kaikki kolme starttia olivat hyviä.

Haukiputaan kisoihin mennessä jo tuntui että nyt on kartturikin iskussa.  Eikä ollut huono tunne vaikka lämmittelyhypyillä huomasinkin Alfin käyvän kuumana kuin hellan koukku. Koira vain huusi ja viuhtoi minne halusi, etenemättä oikein mihinkään esteelle. Pieni palaute mini-mopolle moisesta käytöksestä, asennoituminen oikein ja johan alkoi homma toimia ja nollanhan se voiton kera pukkasi ja irtosipa vielä se toinen agisertikin. Toiselle radalle lähdettäessä oli myös hyvä fiilis mutta ehkä se pitkä odotus otti veronsa ja jotenkin taas onnistuin melkein sössimään radan. Ensin hypyn, jolla muistikatkos ja yritin ohjata koiran hyppäämään väärältä puolelta ja vasta koiran hypätessä estettä numerolapun puolelta, huomasin että piru vie sehän hyppäsi sen oikeinpäin. Hypyn jälkeen heti seuraavana oli vuorossa kepit, jossa keppien takana törrötti putken suu houkuttelevasti ja vei aika monen kisakumppanin hyllylle. Koska olin sössinyt keppejä edeltävän hypyn niin hyvin ja olin sijoittunut aivan toisin kuin olin suunnitellut ja seisoa törrötin edelleen hypyn siivekkeen kohdilla ei auttanut muuta kuin käskyttää Alfille "kepit, kepit". Olin kuulkaa melkoisen varma että putkeen pärähtää mini-mopo mutta mitä vielä, sinnepä poika painui hienolla vauhdilla avokulmasta oikein sisään, pieni itsenäinen jarrutus koiralta ja löytyi keppien kakkosvälikin. Minä olin ihan että WAU! Täydellinen pelastus koiralta kaksi kertaa peräkkäin. No siinä Alfin kepitellessä sitten kehuskelin Alfia aina keppien loppuun saakka. Olis ehkä kannattanut kuitenkin lopettaa se kehuminen siihen puoleen väliin ja antaa koiran keskittyä suorittamaan, sillä keppien jälkeinen takaakierto hypylle toi riman alas. En oikein muuta keksi tuohon kuin tuon minun hölöttämisen, rimoja tulee niin harvoin alas ja oma sijoittuminen oli katsojienkin mielestä oikea ja myös koiran ponnistuskohta. No siinä meni tupla mutta jatkettiin silti menoa kilpailunomaisesti mutta valitettavasti kolmannella ohjaajan sössimällä hypyllä ei enää koirakaan onnistunut pelastamaan rataa, vaan hylyksi meni. Kun olisi pitänyt vetää niin minä työnsin koiran väärälle puolen hyppyä. Tässäpä taas treenin aihetta. Mutta se mihin olen pyrkinyt on nyt tapahtunut. Se on niiiiin hieno tunne kun koira suvereenisti pelastaa ohjaajan töpit. Alf osaa, ihan huippufiilis.

Enää meiltä puuttuu siis tuo tupla 0 sm-nollista sekä maajoukkuekarsinta nollista. Nyt jäädään Alfin kanssa hetkeksi kisatauolle ja hiotaan vähän kuvioita etenkin ohjaajalle heikkoja välistä vetoja sekä tietysti niitä kontakteja ja keppikulmia. Marraskuun suunnitelmissa on kisat Piteåssa, joihin olen miettinyt Jaakonkin ilmoittamista ainakin hyppyradoille, sekä kisat Oulussa. Joulukuussa kisataan vielä Oulussa ja sen jälkeen taidetaan jäädä joulutauolle harjoittelemisestakin ja jatketaan sitten taas vuonna 2014.

Jaakon kanssa ollaan nyt pikkuhiljaa otettu hyppyjä korkeudella 55cm ja ainakaan toistaiseksi se ei ole arponut ponnistuskohtaa. Perjantaina olisi Jaakon ohjatut treenit, joihin ajattelin mennä kokeilemaan kevyesti. Katsotaan sitten miten lähtee menemään jatkossa josko vielä tehtäisiin sellainen mini-comeback kisaradoillekin, ainakin ruotsissa ja ehkä ensi vuonna omissa kisoissa. Kanalintujahtihan on tällä hetkellä parhaimmillaan, joten se nyt hivenen haittaa Jaakon ja minun agiharrastamista. Mutta linnustus on tällä hetkellä Jaakolle se number one-juttu. Alfkin pääsee toivottavasti aloittamaan lintukoira uransa tällä kaudella, lapsenvahti on vain hakusessa, että päästäisiin kokeilemaan. Tavoitteena on muutama ylösajo sekä laukaus mutta mitään ei pudoteta, ettei pääse vahingossakaan kuumenemaan liikaa.

Jane vanhus on kuuroutunut. Vielä kun itse oppisi muistamaan sen eikä turhaan huutelisi sille käskyjä. ;) Monesti olen sitä suullisesti komentanut ja sen jälkeen todennut että ai niin eihän se kuule mitään, jolloin se joko saa jatkaa toimintaansa tai sitten menen keskeyttämään sen touhut, mikäli vain lapsenhoidolta pääsen. Jane viettelee tällä hetkellä todellakin siis leppoisia eläkepäiviä. =)


( Päivitetty: 18.09.2013 10:51 )

Kommentit (1)Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Vauhdikasta Cockerielämää - suntuubi.com